Noin viikko sitten muutti Taiyin Ming Mercyn naapuriin. Hän oli yksinhuoltajaäiti, joka oli armeijan palkkalistoilla ollut jo vuosia mutta epäonnistuneen työromanssin vuoksi joutunut muuttamaan Feverlandiin. Tätä mielenkiintoisempaa - ainakin Zakiyalle - oli se seikka, että Taiyinillä oli kumppaninaan nuori ja viehättävä kissatyttö Dianne. Mikä tilaisuus alienkissallemme!


Vierailessaan Mercyn kanssa Mingin taloudessa otti Zakiya tilaisuudesta vaarin...


"HEI! Mitä oikein kuvittelet puuhaavasi!?!" Mercy huusi raivostuneena.
"Oih!" kauhisteli Taiyin. Oliko hänen kissansakin osa tulla yksinhuoltajaäidiksi? Olivatko kaikki miehet samanlaisia, lajista riippumatta? Ja miten hän pärjäisi mahdollisten alienkissanpentujen kanssa? Nytkin oli tarpeeksi huolia poikansa Toshiron kasvattamisessa...


"Olen pahoillani, Zakiya käyttäytyy aina toisinaan kuin vanha pukki. Otan kyllä vastuun Zakiyan jälkikasvusta, jos sitä siunaantuu," Mercy vakuutti, vilkaisten vihaisesti alienkissaa, joka nuoli itseään vailla huolenhäivää.
"Se olisi kyllä suuri apu, mutta katsotaan nyt miten kävi" vastasi Taiyin tyyntyneenä. Kaatunutta maitoa kun oli turha surra eikä kanaa kannattanut kyniä ennen kuin se oli tapettu.

"...ja kuvittele, sitä ennen Zakiya katseli puistossa sillä "tietyllä" katseellaan Kissilän tyttöjen perään! En tiedä, mitä tehdä! Täytyykö minun koko ajan vahtia Zakiyaa, jotta hän ei kylvisi jälkikasvuaan kaikkialle
missä sitä ei kaivata?" paasasi Mercy edelleen tuohtuneena alienkissan edesottamuksista.
"Ongelma on varmaan siinä, että Zakiyalla on liikaa vapaa-aikaa. Mikset hankkisi hänelle työpaikkaa? Hänellä olisi muuta ajateltavaa ja sinä itse saisit samalla lisätuloja," ehdotti Elise.
Mercy oli hetken hiljaa. "Tiedätkös, juuri niin taidan tehdä. On jo aika senkin kissapahuksen alkaa ansaita elantonsa."


"No niin, mitäs täällä onkaan tarjolla...  statisti... ei, liikaa kissatyttöjä sillä alalla... tuholaishävittäjä... Zakiya itse pikemmin on tuholainen... hei, tämä kuulostaa hyvältä: "Nuuskijan paikka kissalle, joka omaa sekä älyä että voimaa. Työaika 19.00-02.00." Saanpahan rauhassa viettää iltojani..."

"Mistä nyt on kysymys?" Zakiya kysyi Mercyn kutsuttua hänet luokseen makoisilta päiväunilta.
"Asia on niin, että tästä lähin sinä alat käymään töissä! Olen kyllästynyt kerta kaikkiaan sinun tyttöjahtiisi, ja siihen pelkoon että jonakin päivänä joudun huolehtimaan sinun jälkikasvustasi! Joten olen järjestänyt niin, että käytät aikasi hyödyllisemmin nyt tulevaisuudessa!"
"Mutta...." "Ei mitään muttia! Huomenillalla menet töihin nuuskijaksi klo 19.00!"



Samana iltana Mercy heräsi ulkoa kuuluvaan nau'untaan. "Mikä nyt mahtaa olla vikana? Tuo ei ollenkaan kuulosta Zakiyalta."

Ulkona värjöttelemässä oli nuori kissa, joka katseli lohduttoman näköisenä kullankeltaisilla silmillään taloa. Mercy meni lähemmäs sitä, sillä hän tunnisti sen yhdeksi Kissilän kissanpennuista.
 

"Katsotaanpa nyt kaulapantaasi," leperteli Mercy kissalle. Siihen oli kaiverrettu nimi "Zila Kissilä". Mercyn tietojen mukaan tämä kyseenomainen kissa olisi myyty jollekulle naiselle. Ilmeisesti nainen oli pian sen jälkeen hyljännyt lemmikkinsä, päätellen kissan laihuudesta. Miten joku saattoi tehdä näin!


"Älä huoli, minä pidän nyt sinusta huolen. Minun luokseni mahtuu mainiosti yksi kissa lisää." Mercyn alitajunnassa saattoi häivähtää huoli siitä miten Zakiya suhtautuisi uuteen tulokkaaseen, mutta se  ajatus kaikkosi pian Zilan alkaessa kehrätä.
 

"On tämäkin elämää," mietti Zakiya harmistuneena mennessään töihin. Aamulla herätessään hän oli huomannut tunkeilijan hänen talossaan. Aluksi hän oli ajatellut että kyseessä oli murtovaraskissa, mutta nähtyään kuinka Mercy antoi sen käpertyä hänen jalkoihinsa huoli muuttui raivoksi....


"Tämä on minun aluetta, ymmärrätkö!"Zakiya oli sähissyt tulokkaalle, heti kun Mercyn silmä vältti. Zila oli varuillaan, mutta ei siltikään aikonut luopua uudesta kodistaan alientytön luona, olkoon vaikka kuinka Zakiyan reviiriä. Ymmärrettävästi alienkissa ei pitänyt tästä, olihan Mercy hänen "omaisuuttaan".


Viikon ajan, aina nähdessään toisensa, olivat kissat vaihtaneet keskenään uhkauksia ja loukkauksia. Viimein kaikki tämä kulminoitui tappeluksi yhtenä iltana.
*Mrouuur!**Shhhs!**Yeaowww!*
Lopulta Zakiya voitti tappelun jäntevine lihaksineen, ja Zila häipyi vähin äänin talosta....


Sitä kissat eivät olleet kuitenkaan tietoisia, että Mercy oli nähnyt heidän tappelunsa ja oli yrittänyt estää Zilan karkaamisen kotoaan. Epäonnistuttaan tässä hän otti hetimmiten yhteyttä poliisiin.
"Haloo, onko poliisi? Haluaisin ilmoittaa kissani Zilan katoamisesta..."

Pari viikkoa kului, ennen kuin Zilasta kuului mitään. Yllätyksekseen Mercy sai yhteydenoton susijohtaja Artulta: "Olen löytänyt kissasi. Tuonko sen nyt takaisin?" "Oi kyllä, kiitos!" sai Mercy henkäistyä helpottuneena puhelimeen.

Arttu tuli ovelle keskustelemaan ennen kuin päästi Zilan kotiinsa. "Ymmärtänet varmaan, että jos kissallasi ei olisi ollut kaulapantaa, hänestä olisi tullut murkinaa susilleni? Pitäisit paremmin huolta hänestä." "Ei huolta, tästä edes pidän taatusti hänet kotonaan! tokaisi Mercy kipakkaasti. Ei kai hänen vikansa ollut, jos Zakiyalla oli käytösongelmia, täyskasvuinen kissa ja kaikkea. Hän kuitenkin rauhoitti itseään sen verran, että sai ojennettua löytöpalkkion (raa'an lihan muodossa) susipäällikölle.
Arttu otti lihan hampaisiinsa ja ennen kuin lähti, vilkaisi nopeasti Mercyä joka parhaillaan otti Zilaa syliinsä. "Hmmm, tyttö olisi kyllä hänen makuunsa, eksoottinen ja kaikkea..."


Mercy kutsui Zakiyan luokseen.
"Tästä lähin suhtaudut kunnioittaen Zilaan! Minä en enää halua enää hänen karkaavan, varsinkaan siksi että sinä et suvaitse "tunkeilijoita talossasi!" "Miksi hyysäät kokoajan sitä karvapalloa?! Hänhän on pelkkä tavallinen kissa, joka on vain luikerrellut suosioosi!" vänkäsi alienkissa vastaan. "Eikö minulla sitten ole oikeutta tuntea myötätuntoa, häh? Eikö minulla itselläni ole oikeutta hankkia omia kissaystäviäni? Itselläsi riittää kyllä aikaa kissatyttöjen peräänjuoksuun!" Zakiya meinasi vastata, mutta näki sitten kyyneleet Mercyn silmissä. "Hyvä on, mietin asiaa..."


Samana iltana Zakiya meni ulos miettimään. Mikä siinä eniten häiritsi oikeastaan, että Zila asui samassa talossa kuin hän? Kissa kun ei ollut hassumpi tappelija, oli älykäs, siisti... ja kaikkea muuta sellaista. Mercy oli jo hankkinut heille molemmille omat sängytkin ja ruokakupit, joten ei se siitäkään kiinni ollut. Eniten kai häiritsi se, että ensi kertaa sitten Mercyn saapumisen Feverlandiin Zakiyalla oli kilpailija alientytön kiintymykselle. Huolimatta heidän riidoistaan - tai ehkä juuri niiden vuoksi - alienkissa oli auttanut tyttöä sopeutumaan erossaolosta perheestään ja kaikesta muustakin tutusta. Mutta kai nyt Mercy pitäisi hänestäkin, siitäkin huolimatta että hänellä oli uusi kiintymyksen kohde Zilassa?


Seuraavana iltana Rainer Kimpari tuli vierailulle Mercyn luo. Vaikka Mercy itse pitikin tästä entisestä näyttelijästä, Zakiyalta ei kärsivällisyyttä riittänyt tämän miehen narsismille. Mitä pahinta, naimisissa oleva hyypiö oli katsellut sillä tietyllä tavalla alientyttöä, joka ei ollut millään tunnetulla planeetalla erityisen sopivaa...
Se mitä Zakiya ei ollut vielä huomannut, oli se ettei Zilakaan pitänyt tästä miehestä. Heti kun tilaisuus koitti Mercyn mennessä vessaan, alkoi Zila sähisemään. "Mitä nyt?! Mitä minä sinulle olen tehnyt?!" takelteli Rainer säihkähtäneenä. Zilan sähiminen ei tästä suinkaan vähentynyt, päincvastoin: se alkoi jahtaamaan näyttelijäparkaa niin, että lopulta miehen oli juostava karkuun koko tontilta.


"Tiedätkös, et ole ollenkaan hassumpi maakissaksi," totesi Zakiya mielissään. Zila otti kommentin mielissään vastaan, sillä hän oli aina ollut viehättynyt tästä oudosta punaturkkisesta kissasta ja jakaisi mielellään talon ja Mercyn tämän kanssaan. Tämä oli oleva alku kauniille ystävyydelle, joka kasvaisi vaan suuremmaksi Zakiyan huomatessaan erään viehättävän ominaisuuden Zilassa....


Eräänä iltana, kaiken tapahtuneen jälkeen, Mercy näki Zakiyan menevän Zilan kanssa ulos. "Hassua... jokin tilanteessa vaikuttaa tutulta..."

"Hetkinen, eikös Zila olekin tyttö?"

To be continued... ;-)